Make Suuppa great again

Strategista yleiskaavaa käsittelevässä kirjoituksessa lupasin, että Suuppa ansaitsee oman kirjoituksensa ja tässä se nyt on. Kirjoituksessa tarkastelen Suupan kehittymistä 80-luvulta nykypäivään ja vielä kauas tulevaisuuteenkin. Tarkastelen Suuppaa sen tarjoamien palveluiden kautta eri aikakausilla. Lisäksi yritän tuoda esille, kuinka itse muistan kokeneeni Suupan eri vuosikymmeninä. Aloitan 80-luvusta sillä 70-luvulla en itse ennättänyt Suupalla poikkeamaan, eikä Suuppa tainnut ennen 80-lukua oikea keskusta ollakaan.

80-luku kehityksen vuosikymmen

80- luku oli Suupan kehityksen vuosikymmen. Kyseisellä vuosikymmenellä Suupalle rakennettiin viisi uutta liikekeskusta [1] ja vielä tänäkin päivänä Suupan elinvoima lepää pitkälti näissä liikekeskuksissa.

80-luvun alussa Suuppa oli vielä tuppukylä, mutta Pirkkalan Portin valmistuttua 80-luvun lopussa, Suupan palvelutarjonta oli jo vakuuttava asukaslukuun nähden. Aholaidasta tai Nahka-Pirkasta sai vaatteet ja ruokakauppojakin oli jo kolme Rabatti, Sepontori ja Siwa.

Vuonna 1979 syntyneenä, minulla ei juuri ole henkilökohtaisia muistoja 80-luvun Suupasta. Elinympäristöni rajoittui pääasiassa Järvenpään omakotitaloalue ja koulu / urheilukentät akselille. Varhaisimmat muistoni Suupasta ajoittuvat 80-luvun puolivälin jälkeen. Ollilan Mäntykuja suurine makedonianmäntyineen ja käpyineen tekivät valtavan vaikutuksen maailmaa uteliaasti tutkivaan pikkupoikaan.

Innokkaana kalamiehenä muistan kerran ohikulkumatkalla ihmetelleeni, että miksi eräs setä käveli virveli kädessä Dalton’siin (saattoi olla tuolloin Suupala nimellä) – ehkä kotona oli eri tarina kalareissusta.

90-luku elinvoimaisuuden aika

Suuppa oli 90-luvun alkupuolella elinvoimasempi kuin koskaan. Suupalla oli mm. vaatekauppa, urheilukauppa, varaosaliike, valokuvausliike, kirjakauppa, pesula, kodinkoneliike pyörähuoltoineen, maalikauppa, posti, kolme pankkia, kuntosali.

Pubikulttuuria piti yllä petollinen ”Bermudan kolmio” eli Dalton’s Pub, Milla Makia ja Walter’s Pub. Ruokapuolella Suupan Grilli sekä Kotipizza ruokkivat nälkäiset kulkijat ja oli vanhan R-kioskin paikalla joku pizzeriakin, jonka nimeä en nyt muista. Kahvit pystyi hörppäämään Mäkisen Saulilla (Aiemmin Lehtisen Leipomo) tai Viialan kotileipomossa.  

Itse olin 90-luvun puolivälissä pahimmassa teini-iässä ja opettelin silloin pahoja tapoja. Noina aikoina Suuppa tuli entistä tutummaksi Siwan taustan ja nuorisotila Mestan (myöhemmin Nasta) ansiosta. Jos ei muualta löytynyt porukkaa, niin Siwan takana sitä oli aina. Siwa sijaitsi nyt jo puretussa rakennuksessa nykyisen Suupantien ja Koulutien risteyksessä kunnantaloa vastapäätä.

Ei meitä siwantauksenkasvatteja voinut hyvällä tahdollakaan sanoa esimerkillisiksi nuoriksi. Alkoholi ja tupakki olivat kuitenkin pahimmat paheemme yleisen häiriköinnin lisäksi. Onneksi tuohon aikaan ei Pirkkalassa juuri huumeita liikkunut, eikä meidän porukasta juuri kukaan niihin onneksi haksahtanutkaan. Teini-ikä on herkkää aikaa. Ei välttämättä tarvita kuin yhden ”alfauroksen” esimerkki ja suuri porukka altistuu huumeiden käytölle.

Vaikka töpeksimme paljonkin, niin lopulta meistä kasvoi kuuliaisia kansalaisia. Ei nyt sentään mitään akateemikkoja, mutta yrittelijäitä ihmisiä kuitenkin.

Hiirulaisen kokoisena minulla ei ollut baareihin asiaa ennen täysi-ikäistymistäni, joten vielä 90-luvulla Suupan ravintolaelämä jäi omalta kohdaltani lähes kokematta. Mestan ollessa kiinni vietimme paljon aikaa Suupan Grillikioskilla. Grillikioskin ehdoton suosikki oli “kympin räpsä” (iso lihapiirakka täynnä kebablihaa). Hinta oli nimensä mukaisesti 10 markkaa ja jos sattui oikea myyjä olemaan paikalla, niin sitä kebablihaa oli todella paljon – juuri ja juuri jaksoi kasvava nuorimies sen syödä. Dalton’sin ja Suupan Grillin ympäristössä oli aina säpinää ja tappeluitakin oli harva se viikonloppu. Itse en ole koskaan osallistunut tappeluun. Ei ole ollut minun juttu ja turpaanhan niissä olisi tullut, sillä olin aika lailla muita pienempi.

90-luvun loppupuolelta nousee mieleen selkkaus nokialaisten kanssa. Vanhemmilla kavereilla oli tuolloin ajokortteja ja niin oli myös nokialaisilla. Alkoi liikkumaan huhuja, että nokialaiset olisivat käyneet uhittelemassa Suupalla. No pitihän siihen varautua. Suupalle piiloteltiin, jos jonkin näköistä lyömäasetta, kaapelinpätkistä puukeppeihin. Huhu taisi pitää paikkaansa, mutta itse en henkilökohtaisesti törmännyt näihin mystisiin nokialaisiin riidankylväjiin. Varsinaista taistelua ei koskaan käyty, mutta tarinan mukaan selkkaus loppui siihen, kun nokialaiset ajettiin pois Pirkkalasta autolla, jonka ikkunasta heilui moottorisaha. Itse olin tapahtumahetkellä kesätöissä reissuhommissa, joten en ollut todistamassa tuota tapausta. En kuitenkaan yhtään epäile tarinan todenperäisyyttä.

2000 luku Partola vie Suuppa vikisee

Milleniumin jälkeistä aikaa voidaan pitää Suupan näivettymisen aikana ja pitkälti tähän oli syynä Partolan alueen kehittyminen. Partolan kehittymistä tuskin kukaan pirkkalalainen pitää huonona asiana, mutta valitettavasti Suupan elinvoimalle se oli myrkkyä. 2000-luvulla Suupalta poistui lähes kaikki erikoiskaupat sekä Posti.

Täysi-ikäistyttyäni tulivat myös paikalliset ravintolat tutuiksi. Dalton’s (myöhemmin Vanha-mestari) oli ehdottomasti Pirkkalan olohuone. Dalton’s oli lähiöpub kaikessa ihanuudessaan ja kauheudessaan. 

Valitettavasti Vanhan mestarin lopetettua, Suupalta lähti olohuone ja iso osa Pirkkalan pubikulttuurista katosi. Monet pakenivat Tampereen palveluiden pariin – minä mukaan lukien, eikä pubikulttuuri ole tänä päivänäkään palannut 1990 -2000 lukujen tasolle. Bermudan kolmio ei ollut entisensä, kun yksi kulma puuttui.

2010-luku Digitalisaatio vie ja Suuppa vikisee edelleen

Postin muutto Partolaan ei ollut ainoastaan Partolan vetovoiman ansiota, vaan siihen vaikutti myös digitalisaation kehitys, joka vähensi postipalveluiden kysyntää. Ei ollut järkeä pitää postikonttoria joka kylässä. Pirkkalassahan oli vielä vuonna 90 postit Koisossa, Suupalla, Killossa ja Toiviossa. [1]

Suupan nykytilaa ei voi kutsua elinvoimaiseksi. Maalikauppa ja elektroniikkamyymälä pakenivat Partolaan, pankit kauemmaksi kaupungille. Urheilukaupat ja videovuokraamot karkasivat nettiin. Maailma muuttui, mutta Suuppa ei pysynyt kehityksessä mukana.

On toki myönnettävä, että Suupalla on tällä hetkellä ravintoloita ja kahviloita ehkä enemmän kuin koskaan. Ja onhan Suupalla nykyään myös Alko, josta vielä 90-luvulla voitiin vain haaveilla. Alko ja liikennevalot olivat Pirkkalalle samat kuin euroviisuvoitto ja jalkapallomaajoukkueen pääsy arvokisoihin olivat Suomelle. Nyt on liikennevaloja Pirkkalassa kiusaksi asti ja Alkojakin on kaksin kappalein. Suomi on voittanut Euroviisut ja futisjoukkuekin on raivannut tiensä arvokisoihin. Eiköhän se helvettikin ole jo jäätynyt ja lehmätkin oppineet lentämään – vai miten ne sanonnat meni?

Kokonaisuudessaan palvelutarjonta on kuitenkin vähentynyt sitten 90-luvun kulta-aikojen, vaikka samaan aikaan Pirkkalan väkiluku on kasvanut reippaasti. Ihan omana havaintona sanon, että Suupalla ei liiku tällä hetkellä niin paljon ihmisiä, mitä esimerkiksi 90-luvulla – voi toki olla, että aika kultaa muistot. Syy väen vähenemiseen on ilmeinen. Vielä 90-luvulla piti käydä pankissa ja postissa tiuhaan. Samalla saatettiin käydä jossakin erikoismyymälässä. Nyt kun ei ole tarvetta mennä Suupalle asioille, niin se erikoismyymälästä aiemmin ostettu tuote haetaan kauempaa tai tilataan verkosta.

Itselläni 2010- luku oli perheen perustamisen aikaa ja Suupalla tuli lähinnä käytyä vain täydennysruokaostoksilla. Pääasiallisesti ruokaostokset teimme Partolan kaupoissa ja aivan vuosikymmenen lopussa verkosta kotiinkuljetettuna. Ruoka- ja juomaravintolapalvelut koettiin lähinnä Tampereen keskustassa. Toki pizzat ja kebabit haettiin tai tilattiin yleensä Suupalta.

Uudet tuulet

Suuppa alkoi näivettymään 20 vuotta sitten ja näivettymisen lopettamisesta on puhuttu ihan yhtä kauan. Vihdoin näyttää siltä, että näivettyminen saadaan pysäytettyä ja Suuppa on palaamassa jälleen palveluiden keskustaksi. Vanha kunnantalo on jo purettu ja tilalle aletaan rakentamaan uutta keskustakorttelia. Lisäksi Elinvoimainen keskusta valiokunta on saanut työnsä päätökseen ja esittänyt kunnanhallitukselle visionsa tulevaisuuden Suupasta.

Keskustakortteliin tulee myös uusi ”kunnantalo”. Kunnantalo tuo varmasti jonkin verran lisää ihmisiä Suupalle, vaikkakin suurimman osan asioista pystyykin nykyisin hoitamaan verkossa. Jos ei muuta, niin ainakin kunnan työntekijöitä saadaan takaisin Suupalle ja viemään lounassetelinsä Suupan ravintoloiden kassoille.

Elinvoimainen keskusta -valiokunta teki mielestäni erinomaista työtä visioidessaan viihtyisän Ranta-Pirkkalan [2]. Jos Suuppa saadaan vietyä Pyhäjärven rantaan ja vähän päällekin, niin se avaa täysin uudet mahdollisuudet, joita voidaan tulla ihmettelemään kauempaakin.

Some-keskusteluissa törmää usein mielipiteeseen, että Suupantoria pitäisi kehittää, koska se on niin hiljainen. Minusta tuo on väärä lähtökohta. Pitäisi lähteä koko Suupan kehittämisestä ja saada ihmiset takaisin Suupalle. Kun ihmiset liikkuvat, niin torille tulee varmasti torimyyjiä ja tori kehittyy sitä kautta automaattisesti. Harva lähtee pelkästään torille, joten pelkän torin kehittäminen ei elävöitä toria.

Koronan vaikutuksista voi vaan arvailla, mutta itse veikkaan, että korona tulee jo itsessään elävöittämään Suuppaa. Palvelut tullaan jatkossa ehkä kuluttamaan lähempänä kotia, eikä ihmisillä ole hinkua kaupungin isoihin ostoskeskuksiin. Etätyön lisääntyessä saattaa työpaikkaruokailukin tapahtua lähempänä kotia eli Suupalla.

Maanhankinta Ranta-Pirkkalassa

Ranta-Pirkkala edellyttää maakauppoja tai maankäyttösopimuksia yksityisten maanomistajien kanssa. Toivottavasti Niemenmaan riitaisasta pakkolunastuksesta olisi otettu opiksi ja kunta pyrkisi tosissaan vapaaehtoisiin kauppoihin tai maankäyttösopimuksiin. Mikäli lähdetään taas pakkolunastustoimiin ja pitkiin oikeusprosesseihin, saattaa Ranta-Pirkkala jäädä vain kaukaiseksi haaveeksi. Ranta-Pirkkala olisi todella tärkeä osa Suupan elinvoiman lisäämiselle. Siksi kunnan tulee tarvittaessa joustaa maapolilitiikassaan ja tehdä kaikkensa, että maanomistajien kanssa päästään sopuun. Maanomistajille tulee maksaa riittävä korvaus maasta, tai tehdä sekä kunnalle että maanomistajalle suotuisa maankäyttösopimus. Kunta tulee joka tapauksessa nettoamaan valtavan summan rahaa, kun se myy tai vuokraa kaavoitetun maan eteenpäin.

Kritiikki

Elinvoimainen keskusta -valiokunnan raportti sai somessa kritiikkiä, jota en täysin ymmärrä. Kritiikki on kohdistunut mm. suuruuden hulluuteen ja ratikkaan. Olen aivan varma, ettei Suuppa tule koskaan olemaan täysin valiokunnan kaavailuiden kaltainen, eikä vielä kukaan tiedä tuleeko ratikka vai ei. Valiokunnan työ antaa kuitenkin hyvän pohjan alueen kehittämiselle. Mikäli alue ei jostain syystä ole vetovoimainen, voidaan rakentaa hiukan matalampaa taloa tai jättää rakentamatta kokonaan. Ei niitä tyhjiä seiniä tulla koskaan rakentamaan.

Jos ratikka tulee jonain päivänä Suupalle, niin Suupan vetovoima luonnollisesti lisääntyy. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta tai muut maanomistajat saavat enemmän rahaa ratikan varren tonteista. Mikäli ratikkaa ei tule, niin aivan hyvin ne bussitkin siellä kannen alla liikkuu. Toki voi olla, että silloin tonteista ei saa riittävästi rahaa, eikä kantta ole mahdollista rakentaa. Ilman ratikkaa Suuppa jää matalammaksi, eikä palveluita ole niin paljoa mitä ratikan kanssa. Pitää nähdä kokonaisuus, eikä tarttua lillukanvarsiin.

Elinvoimainen keskusta valiokunta on maalannut telalla. Viranhaltijat tarttuvat sitten aikanaan siveltimiin ja pensseleihin, mutta sen aika ei ole vielä!

Tulevaisuuden palvelut

En usko, että tulevaisuudessakaan Suupalle sijoittuu erikoiskauppoja, koska niiden aika alkaa olemaan ohi isommissakin kylissä. Tampereella moni erikoiskauppa on jo laittanut ovensa säppiin ja monesti syyttävä sormi osoitti ratikkatyömaata. Todellinen syy on kuitenkin muualla eli digitalisaatiossa. Kymmenien- ja jopa satojentuhansien tuotteiden verkkokaupat, ovat huomattavasti helpompia ostospaikkoja kun muutamien satojen tuotteiden kivijalkakaupat.

Lisääntyneen verkko-ostamisen johdosta on tullut uusi liiketoimintamalli showroomit. Tampereellakin lienee ainakin yksi kuluttajille suunnattu showroom ja varmasti niitä tulee jatkossa lisää. Showroomin ideana on se, että siellä voi käydä hypistelemässä ja sovittamassa tuotteita, mutta varsinainen ostos tapahtuu verkossa. Uskon, että showroomit tulevat yleistymään, enkä näe lainkaan mahdottomana, että showroomit rantautuisivat joskus myös Suupalle.

Ranta olisi otollista aluetta kahviloille, ravintoloille ja aktiviteeteille. Olisi toki mahtavaa, jos sinne saisi myös sataman, mutta en usko sen tapahtuvan ainakaan seuraavaan 30 vuoteen. Satama vaatisi Naistenmatkanlahden täyttämistä, sillä lahti on niin matala, että sinne ei pääse kun soutuveneellä. Ruoppaaminenkaan ei kuulemani mukaan ole mahdollista.

Meidän paikallispoliitikkojen ei kuitenkaan tarvitse pohtia, mitä palveluita Suupalle tulee. Meidän tehtävänä on tehdä Suupasta sellainen, että siellä asuu ja liikkuu riittävästi ihmisiä – markkinat hoitavat lopun.  

Lopuksi

Olen pitkälti ulkomuistista kirjoittanut eri aikojen palvelutarjonnasta Suupalla. Varmasti on joitakin palveluita unohtunut mainita, enkä ihmettele, jos joku liike onkin palvellut eri vuosikymmenellä. Jos jollekin lukijalle tulee mieleen muistoja Suupasta, niin voi kommentoida tuohon alle.

Tehkäämme Suupasta mahtava jälleen!

Lähteet

[1] Horsma-aho, Olavi – Taberman Raili 1997: Pitkin poikin Pirkkalaa

[2] Elinvoimainen keskusta valiokunnan loppuraportti: https://pirkkala.tweb.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pkattn_tweb.htm?+id=2900837