EnnenWanhaan – Pirkkala 1922

Alkusanat

Vuoden 1922 sanomalehtiä selaillessani huomasin, että yllättävän samankaltaisten asioiden parissa painittiin vuonna 1922, mitä nyt kuluvana vuonna 2020. Kuntien huono taloustilanne huolestutti silloinkin [18], huonot tiet hajottivat hevoskärryjä ja koronan virkaa hoiti vesikauhu. Oppivelvollisuuslaki oli tullut voimaan syksyllä 1921. Vuonna 1922 puuhattiin oppivelvollisuuden “leventämistä”, kun nyt puuhataan oppivelvollisuusiän nostamista.

Etelä-Pirkkala osti vuonna 1922 kunnantalon Suupalta. Lähes sata vuotta myöhemmin vuonna 2020 ostettiin jälleen kunnantalo – kolmas laatuaan. Vuonna 1922 kunnantalon hinta oli 120 000 markkaa [15]. Vuonna 2020 kunnantalosta sai pulittaa 4,1 miljoonaa euroa [16]. Nykyrahaksi muutettuna vuoden 1922 120 000 markkaa olisi 42 257 € [17].

On siinä kunnantalojen hinnat hiukan pompsahtaneet.

Etelä-Pirkkalaksi

Pirkkalan kunta jakautui vuoden 1922 alussa kahdeksi kunnaksi. 1616 asukkaan Etelä-Pirkkalaksi ja 12269 asukkaan Pohjois-Pirkkalaksi [2] eli nykyiseksi Pirkkalaksi ja Nokiaksi. Pirkkalan hallinto oli aiemmin sijainnut Pohjois-Pirkkalan puolella, joten Etelä-Pirkkalassa piti kiireellä järjestää hallinto kuntoon. Ensimmäinen valtuuston kokous järjestettiinkin heti toinen päivä tammikuuta. Kokous avattiin lahjaksi saadulla nuijalla, jonka lahjoittaja sanoi saatesanoiksi: “On syytä toivoa, että päätökset, jotka tällä uudella nuijalla pöytään nuijitaan, heti alusta alkaen tulevat lujia ja kestäviä.” [26]

Jätän teille lukijoille arvioitavaksi, ovatko Pirkkalan päätökset olleet lujia ja kestäviä.

Vuoden toisessa Pirkkalan Uutisissa oli tuntemattomaksi jääneeltä kirjoittajalta kirjoitus kuntaeron taustoista. Hän päätti kirjoituksensa näin: “On tarpeellista pitää aina muistissa yksi seikka, se nimittäin, että yksityisedun ja ryhmäetujenkin pitää astua syrjään yhteisedun tieltä. Näin tehdään uusi Etelä-Pirkkala monet alkuvaikeudet voittaen kunnallisessa toiminnassa, on kohouma sille korkealle tasolle, jolle läänin maaherra toivoi sen hyvin pian nousevan.” [25]

Uskoisin, että viimeistään nyt 2020 maaherran toive on saavutettu.

Omaisuuden jako

Kun yksi kunta jakautuu kahdeksi, tulee myös kunnan omaisuus jakaa. Ymmärrettävästi tämä oli vuonna 1922 paljon puhuttanut asia. Pohjois-pirkkalaiset eivät meinanneet aluksi jakaa mitään, mutta suostuivat lopulta neuvottelupöytään. Molemmista kunnista asetettiin selvitysmiehet selvittämään asiaa [2]. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa Etelä-Pirkkala sai noin 10 % kunnallistulokertymästä sekä alueella sijainneet rakennukset. [3]

Rikollisuus

Syyskuun toisena päivänä pidätettiin Etelä-Pirkkalassa 12 vuotias poika, kuka jäi kiinni varastelusta. Ilmeni, että kyseinen poika oli karannut kotoaan Tanilasta elokuun 11. päivä. Kivityömiehen poika oli hermostunut, kun oli saanut kotonaan remmistä ja karannut siksi kotoa. Aluksi hän oli varastanut soutuveneen, jolla oli soutanut Viikinsaareen. Viikinsaaresta matka oli taittunut laivalla Tampereelle, missä hän oli oleskellut pari viikkoa kasarmialueella. [24]

Loka- marraskuun vaihteessa Partolassa ja Pereellä liikkui varaskopla. Kopla murtautui Nuolialan Osuuskauppaan, Perttulan taloon ja Partolan sekä Haikan kartanoihin. Saaliikseen vorot saivat laatikollisen margariinia ja 200 markkaa rahaa. Epäilykset kohdistuivat tamperelaisiin, sillä jäljet johtivat siihen suuntaan. [1]

Vuoden kirjoitetuin rikos oli pahamaineiselta Toivon talolta alkunsa saanut murha. Toivon talo houkutteli juopottelijoita Etelä-Pirkkalasta ja ympäristökunnista. Tälläkin kertaa iltamiin oli eksynyt Pohjois-Pirkkalan puolelta useita henkilöitä, joista kahden välille tuli suukopua. Iltamat itsessään sujuivat tällä kertaa varsin rauhallisesti, mutta kun sekatyömies Kalle Virtanen sekä huligaani ja viinatrokari Martti Toivonen lähtivät paluumatkalle kohti Nokiaa, kehittyi suukopu tappeluksi. Tappelun selvittämiseksi vaadittiin kovempia otteita. Virtanen pamautti ensin Toivosta pullolla päähän, jonka jälkeen Toivonen hyökkäsi Virtasen kimppuun. Painiskelun tiimellyksessä Virtanen kaivoi puukkonsa esiin ja löi Toivosta kaulaan. Iskun seurauksena Toivonen menehtyi nopeasti. [10]

Oliko tässä ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen kerta, kun nokialaiset ovat tulleet Pirkkalaan rähisemään? Yhden tarinan löydät täältä Make Suuppa great again

Toivon Talo oli myös tapahtumapaikkana, kun erään tarinan mukaan etelä-pirkkalalainen poliisi Oskari Kärki saapui “henki haisten vahvasti väkijuomille” Lapinniemen ammattiosaston iltamiin. Kärki oli alkanut rettelöimään ja ammuskelemaan pihapiirissä. Kärki oli itse raportoinut nimismiehelle, että kaikki Toivon talon vieraat olivat juovuksissa ja tämähän oli kieltolain aikaan juopumusrikos [6]. Tarinan totuudesta en pysty menemään takuuseen.

Täytyy tähän väliin myöntää, että kyllä siinä Toivon talossa on jotain taikaa, sillä ne muutamat kerrat, kun olen siellä käynyt, ovat aina menneet juopotteluksi. Väkijuomille haiseviin poliiseihin en ole siellä törmännyt – ainakaan virkatehtävissä.

Kieltolaki

Vuonna 1922 oli kieltolaki voimissaan ja lehdissä oli paljon kirjoitusta aiheesta. Pirkkalan Uutisissa pääsivät ääneen pääasiassa kieltolain puolustajat. Kuten edellä mainituista tapahtumista voi hyvin huomata, niin ei kieltolaki ainakaan maaseudulla menoa hillinnyt. Toki alkoholin valmistaminen ja hankkiminen oli varmasti hankalampaa, mitä ennen kieltolakia, mutta kyllä sitä pirtua ilmeisesti aika helposti sai.

Olen joskus lukenut kieltolaista sellaisen näkökulman, että ennen kieltolakia Suomessa alkoholinkulutus oli yleistä Eurooppalaista tasoa, eikä varsinaista alkoholiongelmaa ollut. Kieltolain aikaan juotiin lähes pelkästään todella vahvoja eikä niin maukkaita alkoholijuomia kuten pontikkaa ja pirtua. Tämä johti siihen, että Suomessa oli pelkästään humalanhakuista juomista, joka taas oli osaltaan synnyttämässä Suomeen vuosikymmeniä vaikuttanutta alkoholiongelmaa. On varmasti mahdotonta sanoa faktisesti, mikä on kieltolain osuus Suomen myöhempiin alkoholiongelmiin. Itse uskon, että kieltolailla oli negatiivinen vaikutus. Joskus kieltämisellä on päinvastainen vaikutus ja joskus taas rajoitusten purku saattaa vähentää alkoholin kulutusta. Tämän olemme viime vuosina huomanneet, kun A-oluet ja lonkerot tuotiin Alkon hyllyiltä maitokauppoihin. 5.5 prosenttisten alkoholijuomien kauppoihin tulon jälkeen, alkoholin kokonaiskulutus laski.

Uudet hankkeet

Vuonna 1922 Etelä-Pirkkalan eteläisten osien asukkaat aktivoituivat yhdessä Lempäälän ja Vesilahden kohtalon tovereidensa kanssa. He alkoivat vaatimaan tietä, joka kulkisi reittiä Lempäälä – Säijä – Sorkkala ja lopulta yhdistyisi Naistenmatkalla nykyiseen maantiehen. [4]

Samalla suunnalla alkoi myös keskustelu Vesilahden kunnan alueella sijaitsevan Anian kylän liittämisestä Etelä-Pirkkalaan. [5]

Nuolialan puukoulun rakentaminen aloitettiin vuonna 1922. [8]

Laivaliikenne

Vuonna 1922 Etelä-Pirkkalassa oli useita satamia, johon Pyhäjärven laivat poikkesivat. Ongelmana vain oli se, että kaikki Naistenmatkan satamat olivat yksityisten mökkeilijöiden omistamia. Tavanpulliainen ei siis päässyt ilman erityistä lupaa kulkemaan laivalla Naistenmatkasta Tampereelle. Etelä-Pirkkala oli tuolloin tamperelaisten rikkaiden mökkialuetta. Rikkailla oli omat satamat mökeillään, josta he sitten matkasivat kesät töihin laivoilla. [7]

Menestyjiä

1922 etelä-pirkkalalainen Karjakko Maiju Hoppu sai piirikunnallista menestystä sijoittumalla kolmanneksi Hämeen-Satakunnan mestaruuslypsykilpailuissa. [9]

Vaalit

Joulukuussa 1922 järjestettiin itsenäisen Etelä-Pirkkalan ensimmäiset kunnallisvaalit. Kuntavaalit järjestettiin tuohon maailmanaikaan vuosittain ja ne suoritettiin listavaaleilla. Listoja oli kaksi Sosiaalidemokraatit ja Porvarit. Tällä kertaa Sosiaalidemokraatit voittivat äänin 173-112. Valtuustoon valittiin 2 porvaria ja 3 sosiaalidemokraattia. [11]

Etelä-Pirkkalan seurakunnassa käytiin myös vaalit – kirkkoherranvaalit. Uudeksi kirkkoherraksi valittiin V. Laurila [23].

Talous

Etelä-Pirkkalan veroäyri oli vuonna 1922 4,30 markkaan eli veroprosentti oli 4,3, ollen koko Pirkanmaan alhaisin [21]. Koiravero oli 50 markaa per koira [22]. Vertailun vuoksi Vuonna 2020 Pirkkalan kunnallisveroprosentti on 20,50 %.

Vuoden 1922 talousarviossa Etelä-Pirkkalan menot olivat 292 299 markkaa [19]. Nykyrahaksi muutettuna 102 930 euroa. Pirkkalan vuoden 2020 talousarviossa sisäiset ja ulkoiset menot olivat yhteensä 154 miljoonaa euroa.

Onhan väkilukukin toki kasvanut yli kymmenkertaiseksi, mutta silti ero on huima!

Maailmalta

Maailmalta kuului kummia. Illinoisin yliopistosta oli tihkunut tietoa uudesta filmikeksinnöstä. Paikallinen professori oli keksinyt sellaisen elävänkuvan filmin, joka kuvan yhteyteen ottaa myös äänen. Uudella keksinnöllä kuvaaminen tulee “aivan täydelliseksi” – “kuin olisi katselemassa siellä missä elävät ihmiset ovat kameran edessä liikkumassa”. [12]

Vuoden 1921 syksyllä Lontoossa oli asetettu komitea, joka koostui opettajista ja lääkäreistä. Komitean tehtävänä oli selvittää, kuinka fyysiset harjoitukset vaikuttavat naisnuorison fyysiseen kehitykseen. Komitea tuli lähes yksimielisesti siihen lopputulokseen, että jalkapallo on vaarallista naisille. Kriketti ja uinti taasen sopivat erityisen hyvin naisille [13]

Niksit

Niksipirkkaa ei vielä 1922 ollut, joten niksejä oli julkaistava paikallislehdissä. Ehkä tästä voi joku hyötyä nykyelämässäkin.

Keino saada paarmat pois kyntöhevosesta.

Aseta lahnansuolia ja rasvaa pulloon
Anna mädäntyä 3 viikkoa
Lisää seokseen lysoolivettä
Voitele aineella hevosen häntä ja harja [14]

Sekalaisia tapahtumia vuodelta 1922

Josef Stalin valittiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi
Suomessa määrättiin autot ja moottoripyörät rekisteröinti- ja katsastusvelvollisuuden alaisiksi.
Suomessa tulivat voimaan työsopimuslaki, köyhäinhoitolaki, laki valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta, uskonnonvapauslaki, asevelvollisuuslaki, ministerivastuulaki
Mussolinista tuli Italian pääministeri [20]

Kotikasvatus

Itsekin monesti penään vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa ja välillä minusta tuntuu siltä, että mitä enemmän yhteiskunta ottaa roolia lastenkasvatuksesta, sitä huonompaan suuntaan mennään. Se minulle tuli kuitenkin yllätyksenä, että samankaltaisia ajatuksia oli jo vuonna 1922. Eräässä Pirkkalan Uutisten huhtikuun yleisökirjoituksessa oltiin huolissaan siitä, että lasten kasvatus on siirtymässä yhteiskunnan tehtäväksi [15].