EnnenWanhaan – Pirkkala 1923

Työväentalolla riehuttiin, lypsykisoista tuli jälleen menestystä, porvareille murskatappio kuntavaaleissa, Nuolialan puukoulu valmistui ja Tampereelle puuhattiin ratikkaa. Näistä aineksista on Etelä-Pirkkalan vuosi 1923 tehty.

Rikollisuus

Jälleen riehuttiin työväentalolla ja humalassa tietenkin – kuinkas muuten – kieltolain aikaahan elettiin. Etelä-Pirkkalan työväentalolle oli saapunut 3 humalaista riehumaan. Tarina ei kerro, oliko tälläkin kertaa kyseessä Toivon talo. Porin seudulta saapuneet huligaanit rikkoivat lamppuja ja pieksivät muutaman henkilön työväentalolla, jonka jälkeen he lähtivät jäitä pitkin kohti Nokian Viholaa. Viholassa he törmäsivät maalari Mäkelään ja iskivät häntä puukolla. Tämän jälkeen he veivät Mäkelän vaatteet. Ei laantunut vielä tähänkään huligaanien tappeluinto, sillä he menivät riehumaan puukkojensa kanssa vielä Nokian työväenyhdistyksen talolle. [1], [14], [36]

Eräälle etelä-pirkkalaiselle miehelle kävi hassusti, kun hän oli ostamassa kenkiä. Mies asetti 500 markan setelinsä tiskille, josta ovela voro oli sen napannut. [30]

Suurrosmo Sjöblom

Vuoden 1923 lehdissä kirjoiteltiin paljon suurroisto Sjöblomista. Sjöblom ei tiettävästi Etelä-Pirkkalassa vaikuttanut, mutta kirjoitan hänestä silti, koska tarina on lähes Aku-Ankka tasoa.

Karl Sjöblom eli Kuralan Kalle karkasi vanginkuljetusreestä Hämeenlinnassa. Pako tapahtui siten, että joutonainen Elli Salminen toimitti Sjöblomille leivän, johon oli piilotettu rautasaha. Sjöblom sahasi leipään piilotetulla sahalla kahleet ja lähti livohkaan. Joutonainen Salminen sai teostaan 8 kk kuritushuonetta.

Syyskuussa epäiltiin, että sotilasunivormuun sonnustautunut Sjöblom olisi liikkunut Pohjois-Pirkkalassa ja Epilässä, mutta häntä ei koskaan tavoitettu. Lokakuussa Maaseudun Sanomat tohti jo ilakoimaan Sjöblomin kiinnijäämisellä, kun Toijalasta pidätettiin vääpelin univormuun sonnustautunut sekopää. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Sjöblom vaan ammattipetkuttaja Emil Anolin.

Suurrosmo Sjöblomia ei saatu vielä vuonna 1923 kiinni. Saas nähdä törmäämmekö tähän sankariin vielä tulevissa osissa. [13], [37], [6], [38], [39], [40]

Tapaturmat

Etelä-Pirkkalassa tapahtui kaksi valitettavaa hukkumisonnettomuutta vuonna 1923.

Kesäkuussa 1923 Tanilan Pikku-Ahvenisto järveen hukkui 13 vuotias poika. Uimataidoton poikaporukka oli lähtenyt uimaan. Yksi pojista meni liian syvälle, eikä päässyt enää pois. Pojan ruumis löydettiin seuraavana päivänä. [4]

8 mieshenkilöä lähti moottoriveneellä Viikinsaaresta kohti Etelä-Pirkkalaa. Todennäköisesti liian painavan lastin vuoksi vene upposi. 7 veneessä ollutta onnistui uimaan Nikkilän nokalle, mutta yksi 14 vuotias poika ei tähän pystynyt ja hukkui [5] [19].

Talous

Etelä-Pirkkalan veroäyri oli vuonna 1923 4,4 markkaa [2], ollen Pirkanmaan neljänneksi alhaisin.[32]

Talousarvion menopuoli 532 608 markkaa [30]. Nykyrahaksi muutettuna 186 244 euroa.

Kassakaapin hankinta päätettiin siirtää vuoden 1924 talousarvioon. [28]

Seurakunta

Etelä-Pirkkalan seurakunnassa kirkosta eroaminen kiihtyi korkean kirkollisveron vuoksi. Kirkollisvero oli korkea, koska Etelä-Pirkkalan seurakunta joutui ottamaan vuonna 1920 480 000 markan pitkäaikaisen lainan (nykyrahaksi muutettuna 167 848 € [33]). Lainan lyhennysten vuoksi kirkollisvero oli korkea. Laina oli otettu uuden seurakunnan perustamisesta johtuvien kulujen kattamiseksi sekä vuonna 1921 valmistuneen Etelä-Pirkkalan uuden kirkon (nykyisin vanha kirkko) rakentamiskustannuksiin. Kirkosta eronneet olivat pääosin työläisiä. [27], [43]

Menestyjät

Etelä-pirkkalalainen kestomenestyjä Maiju Hoppu sijoittui jälleen kolmanneksi Hämeen-Satakunnan lypsykisoissa [8]

Tamma Nopea nappasi kolmannen sijan vanhempien hevosten sarjassa Kangasalan kilpa-ajoissa [25]

Politiikka

Joulukuussa käytiin kunnallisvaalit. Vaalien jälkeen Aamulehti kirjoitti “Punainen aines väheneen kunnallisvaltuustoissa” [35], mutta toisin oli Etelä-Pirkkalassa. Sosiaalidemokraattien lista otti murskavoiton, saaden 4 valtuutettua, jolloin Porvareille jäi ainoastaan yksi paikka [10]. Pienillä marginaaleilla kuitenkin mentiin, sillä jos Porvarit olisivat saaneet yhden äänen enemmän, olisi valtuuston kokoonpano ollut 3 sosiaalidemokraattia ja 2 porvaria [35].

Vuonna 1923 valtuutetun palkkio oli 20 markkaa [24] (Nykyrahaksi muutettuna 7 € [33]) kokoukselta. Vuonna 2020 valtuutetun palkkio on 110 € per kokous.

Maailmalla

Euroopassa kehiteltiin teiden päällystysmateriaaleja katukolinan estämiseksi. Ranskassa kokeiltiin lasikatuja sekä betonista ja raudasta tehtyjä katuja. Jossain kokeiltiin myös korkkikatuja. Lontoossa luotettiin kumikatuihin. Kumimöhkäleiden on arvioitu kestävän jopa 15 vuotta, joka on puolet enemmän kun puun kesto tiepäällysteenä [11].

Vuonna 1923 elettiin sokerikriisiä. Sokerin hinta on yli kaksinkertaistunut vuodessa. Hurjan hinnannousun epäiltiin johtuvan keinottelusta, vaikka toki kysyntäkin oli kasvanut [18].

Sekalaisia tapahtumia vuodelta 1923

Ruhrin miehitys
Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ensimmäiset puolupäivät Munchenissä
Lenin erosi Neuvostoliiton johdosta
Ensimmäiset Salpausselän kisat Lahdessa
Etna purkautui
Japanissa maanjäristys, jonka johdosta 140 000 menetti henkensä
Sotilasvallankaappaus Espanjassa
Turkin tasavalta perustettiin
Suomen ensimmäiset yleisradiolähetykset alkoivat
Oluttupavallankaappaus Munchenissä [29]

Niksit

“Jos kynänterä on tullut paksuksi musteessa, tulee se aivan uudeksi, jos sen muutaman kerran pistää raakaan perunaan” [16]

“Valokuvia voi puhdistaa hieromalla niitä tuoreella ranskanleivällä” [16]

Näillä aineksilla voit valmistaa saippuaa kotikonstein:

10 kg teurasjätettä
1-3 kg luita
Kourallinen suoloja

Tarkemmat ohjeet löydät täältä https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1449548?page=3 [21]

Hankkeet

Tiehanke Naistenmatkasta Lempäälään eteni. Maaherra esitti tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle, että rakennettaisiin maantie Naistenmatkan kylästä Sorkkalan kylän kautta Lempäälän Ruuholaan. Samalla esitettiin, että kyseinen tie hoidettaisiin valtion varoilla. [26]

Nuolialan puukoulu valmistui. Urakka oli mennyt urakoitsijalta pitkäksi ja urakoitsija hakikin kunnalta korvausta, mutta ei sitä saanut. Kunnan työmiehille sentään maksettiin heidän saamatta jääneet palkkansa. [34]

Tientekovelvollisten kokouksessa päätettiin anoa, että tie Aniasta Tampereen rajalle, siirtyisi valtion hoidettavaksi [7].

Viimeksi mainittu on sinällään ajankohtainen asia, sillä ehkä lähitulevaisuudessa Naistenmatkantie olisi siirtymässä takaisin kunnan hallintaan – aika näyttää.

Ratikka Tampereelle

Toukokuussa 1923 Aamulehdessa uutisoitiin ”Tampereen raitiotiehanke toteutumassa” [32]. Raitiotie ei suinkaan ollut uusi ajatus vuonna 1923, sillä siitä oli tehty ensimmäinen aloite jo vuonna 1907 [15]. Nyt oltiin kuitenkin aivan uudenlaisella konseptilla liikenteessä, sillä tällä kertaa ratikka ei olisikaan mennyt julkiseen omistukseen. Tarkoituksena oli, että kaupunki olisi ollut perustettavassa osakeyhtiössä mukana 40 % omistuksella ja loppu 60 % katettaisiin yksityisellä rahalla. [31]

Raitiotie oli tarkoitus rakentaa rautatiekiskoilla. Tämä siksi, että raitiotiekiskoja valmistettiin vain Ruhrin alueella, joka oli tuolloin miehitettynä ja hyvin epävakaa alue [22] [31].

Jos 1923 vuoden ratikkaprojektia vertaa nykyiseen projektiin, niin ainakin projektia vetäneen insinööri Makkosen ajatuksissa rakentaminen olisi tapahtunut hurjalla vauhdilla. Jos ratikkapäätös olisi nuijittu kesäkuussa, olisi ensimmäinen vaihe ollut Makkosen mukaan valmis jo ”vuoden loppupuolella ennen talven tuloa”. Toki ratikkareitti olisi ollut lyhempi, mitä nyt rakenteilla olevan ratikan ensimmäinen vaihe, mutta silti kovat olivat suunnitelmat [31].

Raitiotietä kannatettiin mm. näin ”Samalla kun sähkö on päässyt yleiseen käytäntöön liikevoimana, ovat raitiotietkin tulleet niin tavallisiksi, että niitä on nykyään melkein kaikissa sivistysmaissa vähänkin suuremmissa kaupungeissa. Suomessa on niitä jo Helsingissä Turussa ja Viipurissa.” [31]

Lopulta hanke ei edennyt valtuustossa vaan asian annettiin raueta. Yksityinen omistus oli lopulta liian iso kynnys, sillä raitiotiestä ei halutta ”rahamyllyä, joka jauhaa runsaasti voittoa”. Ratikkaa ei kuitenkaan lopullisesti kuopattu: ”Asia on rauennut, mutta se ei ole kuollut, vaan pikemmin kaatunut eteenpäin. Selvää on, että ei tämä ajatus enään olemattomiin katoa, vaan se sukeltaa esiin yhä uudestaan, kunnes sen toteuttamiseen ryhdytään.” [22]

Eivät tainneet päättäjät arvata, että eteenpäin kaatumisen jälkeen takaisin pystyyn nousemiseen meni lähes 100 vuotta. Vuonna 1923 ratikka oli vielä varsin uusi keksintö maailmalla. Nyt sitä pidetään monissa keskusteluissa vanhana. Ihmettelen vain, miksi linja-autoa ei pidetä vanhana keksintönä, vaikka se on ratikkaa vanhempi keksintö.

Muita uutisia

Parina aiempana vuonna oli tapahtunut paljon eroja. Etelä-Pirkkalan kunta erosi Pirkkalan kunnasta ja Etelä-Pirkkalan seurakunta lähti omille teilleen. Vuonna 1923 oli vuorossa Etelä-Pirkkalan suojeluskunnan eronhetki. Etelä-Pirkkalan suojeluskunta aloitti virallisesti toimintansa 01.05.1923 alkaen. [12], [41]

Historiallisen yhdistyksen vuosikokouksessa oli arvovaltainen esitelmän pitäjä Jalmari Jaakkola. Jalmari Jaakkolalla on iso merkitys meidän pirkkalalaisten itsetunnolle, sillä Jaakkola on ollut yksi innokkaimmista: “Pirkkalasta lähdettiin lappiin verottamaan” teorian puolestapuhujista. Samasta aiheesta hän oli historiallisen yhdistyksen vuosikokouksessakin puhunut [17]. Nykyinen historiaoppi kertoo, että Lappia verottaneet pirkkalaiset olisivatkin asuneet Luulajassa, Torniossa ja Piitimessä [3]. Jokainen saa päättää kehen uskoo, mutta minä uskon Jalmariin!

Lopuksi

Lopuksi viisauksi minulle ja muillekin tyttölasten vanhemmille:

”Tytöt ovat tulevaisuuden äitejä. Siksi on meidän maallemme tärkeätä, että tytöt kasvavat puhdassydämisiksi, viisaiksi ja edesvastuuntuntoisiksi nuoriksi naisiksi. Heidän ei tule milloinkaan saastuttaa huuliaan väkijuomilla tahi tupakalla.” [23]