Universaali ansioturva

Viime viikolla Kokoomus toi esityksensä universaalista ansioturvasta. Suomennettuna: ansiosidonnainen uloitetaan koskemaan kaikkia työttömäksi jääneitä [1]. Minusta tämä on ehdottomasti kannatettava uudistus, sillä nykyinen systeemi on todella epäreilu. Ansiosidonnainen työttömyysturva on itsessään todella hyvä keksintö ja sen pitää olla kaikkien ulottuvilla.

Nykyinen malli

Nykyisin olet oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, mikäli kuulut johonkin työttömyyskassaan ja muut ehdot täyttyvät. Työttömyyskassat rahoittavat vain 5.5 % ansiosidonnaisen rahoituksesta. 57,5 % rahoituksesta tulee työttömyysvakuutusrahastosta ja loput 37 % valtiolta eli veroista. Jokainen palkansaaja maksaa työttömyysvakuutusrahastoon 1,9 % palkastaan. Lisäksi työnantajat maksavat työntekijän palkasta kyseiseen rahastoon 0,65 % tai 2,6 % (riippuu liikevaihdosta) [2].

Ei siis ole kovinkaan reilua, että 5,5 % rahoitusosuudella määritetään se porukka, kuka on oikeutettu saamaan suurempaa työttömyysturvaa.

Muiden puolueiden kanta

Kokoomuksen esitystä ei ole täysin tyrmätty juuri minkään puolueen taholta. Aluksi hiukan yllätyin tästä, mutta toisaalta nykymaailmassa tätä esitystä on hankala ampua suorilta alas – siksi paljon epäreilu tämä nykyinen systeemi on. Jopa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ilmoitti A-Studiossa 13.07.2020, että hekin haluavat ulottaa ansiosidonnaisen koskemaan kaikkia. Keinot ovat minusta vaan hiukan kummalliset. Vasemmistoliitto haluaisi, että työttömyyskassan jäsenyys pakotettaisiin kaikille työssäkävijöille. Vasemmistoliitonkin esityksellä toki päästäisiin tästä nykyisestä epäreilusta tilanteesta, mutta ei siinä mielestäni mitään järkeä ole.

Jos ansiosidonnainen maksettaisiin kaikille, niin minkä ihmeen takia sen järjestämisessä tulisi olla mukana jokin ulkopuolinen taho? Eikö olisi järkevämpää laittaa maksatus esimerkiksi Kelaan, josta on jo ilmoitettu, että homma hoituisi [4]. Kaikki puolueet lienevät yhtämieltä siitä, että byrokratiaa on jo nyt liikaa, kun kaiken maailman tukia joutuu hakemaan monesta eri paikasta. Tämän byrokratian vähentämiseksi, kaikilla puolueilla on ajatuksena sosiaaliturvauudistuksen saaminen maaliin mahdollisimman pian. Kaikilla puolueilla on tavoitteena jokin perustulon kaltainen ratkaisu eli yhdeltä luukulta kaikki tuet. Miksi siis ehdoin tahdoin halutaan pitää tässä ansiosidonnais-asiassa yksi ylimääräinen organisaatio, jonka tehtävänä on järjestää tukia jäsenilleen – miksi Kela ei voisi sitä hoitaa?

Arhinmäki perusteli asiaa siten, että työttömyyskassoilla on osaamista eri alojen koukeroista ja siksi he ovat parhaita järjestämään ansiosidonnaisen maksatuksen. Ihmettelen vain, että miten ihmeessä Suomen suurin työttömyyskassa YTK, osaa jo tällä hetkellä kaikkien alojen koukerot, jos se kerran on niin hankalaa?

Ay-liikkeet

Kaikki edellisen kappaleen avoimet kysymykset johtavat samaan syyhyn – ammattiyhdistysliikkeisiin eli liittoihin. Liitot pelkäävät jäsenmääränsä vähenevän, jos työttömyyskassatoiminta poistuu niiden harteiltaan ja siksi ne vastustavat tätä uudistusta. Mm. Vasemmistoliitto ja SDP saavat merkittävästi vaalitukea eri liitoilta, joten tottakai heidän on ajettava liitojen asiaa ja siksi he ovat tässäkin asiassa liittojen kanssa samoilla linjoilla.

Kommenttina tähän, että liittojen maksama vaalituki on kaikilta osin väärin. Edustamani puolue Kokoomus saa myös eri järjestöiltä vaalitukea, enkä tykkää siitäkään lainkaan. Jos minä saisin päättää, niin ulkopuolinen vaalirahoitus pitäisi kieltää kokonaan. Jos jotain saat niin jotain jäät velkaa!

Mutta miten voi olla mahdollista, että liitot pelkäävät jäsenkatoa toissijaisen palvelunsa johdosta? Eikö heidän pitäisi katsoa peiliin ja hyväksyä se tosiasia, että tuote ei ole kunnossa?

Lähtökohtaisestihan liittoon kuulutaan siksi, että liitto ajaa jäseniensä asiaa. Minä kuuluin aikanani Kemianliittoon sen vuoksi, että uskoin sen ajavan meidän työntekijöiden etuja. Monet työtoverini kuuluivat jo tuolloin YTK:hon ja kertoivat sen edullisuudesta ja muista hyödyistä, mutta minä pysyin koko tehdastyöläisurani Kemianliitossa, koska katsoin siitä olevan hyötyä minulle.

Mutta sitten on eri asia, että ajaako liitot enää aidosti jäseniensä asiaa – onko syy kuulua liittoon kadonnut? Ay-pamppujen huimat palkankorotukset eivät varmasti ole omiaan lisäämään luottamusta liittoja kohtaan.

Lisäksi liittojen tulisi pohtia, onko heidän toimintansa sitä, mitä jäsenet ja potentiaaliset jäsenet todellakin haluavat. Onko poliittinen lakkoilu oikeasti sitä? Haluaako ahkera työntekijä oikeasti lakkoilla sitä vastaan, että hallitus yrittää aktivoida työttömiä? Mitä se yksittäinen jäsen hyötyy jostakin tukilakosta tai tukilakon tukilakosta? Miltä esimerkiksi perussuomalaisjäsenestä tuntuu, kun liitot ovat liiaksi naimisissa SDP:hen ja Vasemmistoliittoon?

EnnenWanhaa sarjaa tekiessäni olen lukenut paljon 1920-luvun lehtiä ja tuolloin Suomi oli todellakin kaksinapainen – olit joko työläinen tai porvari. Tällöin ehkä oli ihan ymmärrettävää, että ammattiyhdistysliikkeet tukivat kaikessa työläispuolueita, mutta maailma on muuttunut. Toki nykyisinkin on vielä oikeisto – vasemmisto asetelma, mutta on paljon muitakin jakolinjoja ja jos liitot ovat helposti yhdistettävissä joihinkin puolueisiin, niin se tuo väkisinkin jäsenkatoa.

Annan Ay-liikkeille ilmaisen vinkin. Ottakaa Googlesta filosofiasta mallia: ”Focus on the user and all else will follow” [5]. Eli unohtakaa kaikki höttö ympäriltä ja keskittyä ainoastaan siihen, että jäsenet ovat tyytyväisiä. Kun tämän teette, huomaatte, että organisaatioissa on paljon ylimääräisiä rahareikiä. Ottakaa juustohöylä käyttöön – karsikaa kuluja ja laskekaa jäsenmaksut maltillisemmiksi.

Ansiosidonnainen myös yrittäjille

Kokoomuksen ehdotuksessa ei eritelty, että ansiosidonnaisen pitäisi kuulua myös yrittäjille, mutta kun kerran sitä halutaan kaikille, niin oletan tai ainakin toivon, että yrittäjät kuuluisivat tähän joukkoon.

Yrittäjille tämä olisi hiukan isompi juttu, sillä tällä hetkellä heidän työttömyyskassan vuosimaksu on 50 000 € vuosituloilla 928,20 € vuodessa. Tämän lisäksi pitää vielä maksaa YEL-maksuja, jotka ovat 50 000 € tuloilla 1004 € / kk [4]. YEL-maksuihin tällä muutoksella ei olisi merkitystä, mutta ainakin tuon työttömyyskassan osuuden saisi pois.

Yrittäjä jää monesti täysin tyhjän päälle, kun yritys lakkaa tuottamasta tai menee konkurssiin. Jos ansiosidoinnainen laajennettaisiin koskemaan myös yrittäjiä ilman, että siitä joutuu maksamaan itseänsä kipeäksi, niin yrittäjäksi lähtemisen kynnys madaltuu. Tämä taas synnyttäisi lisää työpaikkoja, jolloin myös ansiosidonnaisen saajien määrä pienenee. Tämä seikka pitää ottaa huomioon, kun mietitään ansiosidannaisen laajentamisen kokonaiskustannuksia.

Yrittäjä on kuitenkin siinä suhteessa eri asemassa kun palkansaaja, että yrittäjä pystyy itse määrittämään, koska hän jää työttömäksi ja siten ansiosidonnaisen piiriin. Toki palkansaajakin tähän pystyy, mutta itsensä irtisanomisesta napsahtaa 3 kk karenssi.

99 % yrittäjistä ei tule käyttämään järjestelmää väärin, mutta valitettavasti joukossa on myös ketkuja, joten porsaanreiät on heti tukittava. Mikään ei syö enempää yrittäjän moraalia kun ketku kilpailija.

Lopuksi

Yksi oman politiikanteon peruspilareista on tasapuolisuus. Eli jos maksamme veroja tai veroluonteisia maksuja, niin samassa tilanteessa olevien ihmisten tulee hyötyä niistä yhtä paljon. Haluan myös, että saman alan yrittäjät ovat samalla viivalla, joten siksi toivon myös että mahdolliset porsaanreiät tukitaan heti aluksi. Yrittäjien tilannetta pitää helpottaa, mutta se pitää tapahtua siten, että kaikille yrittäjille tulee saman verran helpotuksia. Se, että löytää porsaanreiät ei saa olla menestyvän yrittäjän edellytys!

Minun ihanneyhteiskuntani on sellainen, jossa yhteiskunta nostaa ihminen pystyyn, mutta ei pitää pystyssä. Eli jos jäät työttömäksi, niin yhteiskunnan tulee auttaa sinua löytämään uusi työ ilman, että ajaudut henkilökohtaiseen konkurssiin. Tähän jaloilleen nostamiseen, pidän ansiosidonnaista työttömyysturvaa erittäin hyvänä keinona. On kuitenkin ihan vakavissaan mietittävä, että tarvitaanko ihan oikeasti 300-500 ”kissanpäivää” ihmisen pystyyn nostamiseksi vai onko se jo pystyssä pitämistä.

Itse olisin valmis järjestämään universaalille ansioturvalle rahoituksen sillä, että ansiosidonnaista lyhennettäisiin tai ainakin porrastettaisiin. Lyhentämistä vastustetaan argumentilla, että joillekin työntekijäryhmille on todellinen haaste löytää työpaikka 500 päivässä. Jos näin todellakin on, niin voisihan esimerkiksi yli 180 päivän ansiosidonnaisen laittaa harkinnanvaraiseksi. Eli jos todella olet etsinyt töitä tai muuten edistänyt työllistymistäsi, niin voit saada ansiosidonnaista pidempäänkin. Joka tapauksessa ”kissanpäivät” ajattelusta on päästävä eroon!