Ollaan parempia äänestäjiä

Eduskunnan keskustelukulttuuri on mennyt vuosi vuodelta rumemmaksi ja syy siihen on lopulta meissä kaikissa. Lehtiin pääsee vain ne jutut, jotka keräävät eniten klikkauksia ja somessa leviää vain kaikista jyrkimmät kannanotot. Syy tähän on meissä, sillä me klikkaamme herkemmin niitä ronskeja otsikoita. Kansanedustajat elävät julkisuudesta, joten lehtiin pääseminen ja some-julkisuus ovat heille elinehto, mikäli haluavat tulla uudelleen valituksi. Ennen kun homma lähtee lopulliselle laukalle, tulisi meidän äänestäjien kyllästyä tähän vastakkainasettelun hakemiseen. Minä olen jo kyllästynyt, mutta tarvitaan pari miljoonaa muutakin kyllästynyttä.

Tapaus Niinistö

Onnekseni en sentään ole ihan ainoa, kuka on kypsynyt nykyiseen keskustelukulttuuriin. Presidenttimme on myös tasaisin väliajoin moittinut sitä – ja hyvä niin. Seuraavassa lainaus presidentin puheesta Uutisia, tiedonvälitystä ja informaatiosotia -mediaseminaarista 15.10.2020: ”Tiedon ja mielipiteiden tulvassa erottautuminen ja huomion saaminen on käynyt haastavaksi. Aika suosii lyhyttä, iskevää ja usein ronskinpuoleista tekstiä.” [1]

Presidenttimme on täysin asian ytimessä. Me äänestäjät olemme niitä, jotka määrittävät ajanhengen, joten jos haluamme siistimpää kieltä, niin meidän tulee suosia jotakin muuta kuin ”iskevää ja usein ronskinpuoleista tekstiä”.

Tapaus Marin

Valitettavasti tuntuu siltä, että kaikki valtakuntamme kärkipoliitikot eivät täysin ole ymmärtäneet tilanteen vakavuutta. Esimerkkinä pääministerimme Sanna Marin.

Sanna Marin hyökkäsi Kokoomuksen kimppuun, koska hänen mukaansa Kokoomuksen oppositiopolitiikka on epäasiallista ja hän on syyttänyt jopa valehtelusta tulkinnanvaraisissa asioissa.

En itsekään pidä joidenkin kokoomuslaisten keskustelutavasta, mutta pääministerin tehtävänä on johtaa koko eduskuntaa. Pääministeri ei saisi provosoitua, eikä nyt ainakaan provosoida.

Seuraavan kerran kun arvon pääministeri meinaa provosoitua, tulisi hänen muistaa omat tekemisensä viime hallituskaudelta.

Poiminnat Marinin Twitteristä:

“Päivä päivältä näyttää yhä enemmän siltä, ettei #Sipilä ole politiikassa edistämässä isänmaan vaan lähipiirinsä etua. #Terrafame #Chempolis”

“Suomessa on naisvihamielinen hallitus, joka on uhkaillut ja kiristänyt (nais)kansanedustajansa hiljaiseksi, jotta naisten oikeuksia ja Suomen ulkopolitiikan linjaa vastaan toimiva ulkoministeri saa pitää asemansa. Surkea päivä tasa-arvolle, demokratialle ja naisten oikeuksille.”

Kun Sanna seuraavan kerran meinaat provosoitua, kannattaa pohtia, miltä Sipilästä ja muista “naisvihamielisiksi” kutsumistasi henkilöistä tuntui. Kannattaa myös ihan oikeasti miettiä, onko Suomelle eduksi, että pääministeri huutelee aitiostaan “Eikö teitä hävetä” tyylisiä heittoja. Nämä provosoivat heitot ehkä lisäävät kannatusta omissa riveissä, mutta samalla ne syventävät kuilua muihin – ja se ei ole Suomen etu.

Tapaus Lepomäki ja Vartiainen

Muutama päivä Sannan hyökkäyksen jälkeen, Kokoomuksen Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen jakoivat Twitterissä Aki Pyysingin blogikirjoituksen, jossa mentiin rajusti pääministerin henkilökohtaisuuksiin. Blogitekstissä arvosteltiin rumasti Marinin ulkonäköä. Lepomäen ja Vartiaisen toiminta on todellakin tuomittavaa, mutta onneksi tajusivat virheensä, poistivat twiitit ja pyysivät Sannalta anteeksi. Toivottavasti ottivat myös opikseen ja jatkossa lukevat huolella jakamansa sisällön.

Vika ei ole Sannassa, Elinassa eikä Juhanassa

Kuten alkuteksteissä sanoin, niin vika on lopulta meissä kaikissa. Jos suurin osa meistä äänestäjistä pitäisi Sannan heittoja lapsellisina ja törkeinä, niin tuskin Sanna – fiksuna ihmisenä olisi tuollaisia twiittejä laukonut. Samaten jos Pyysingin teräväsanaiset ja loukkaavat kirjoitukset tuomittaisiin meidän toimesta laajalti, tuskin Elina tai Juhana niitä jakaisivat. Kansalle tarjotaan sitä, mitä kansa haluaa.

Muut

Vaikka Kookoomuksen ja Demarien väliset jännitteet ovat kiristyneet viimeisten vuosien aikana, niin ne eivät vielä ole pahimmasta päästä. Perussuomalaisista riittäisi esimerkkejä helposti yhden kirjan verran. Myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat tällä saralla kunnostautuneet. Ne pahimmat törttöilijät eivät yleensä ole niitä puolueiden kärkipoliitikkoja, vaan se heidän takana tuleva iskuryhmä. Nämä kärkipoliitikotkaan eivät toki täysin synnittömiä ole. Monesti kärkipoliitikkojen lievempi retoriikka, vihjailu ja ala-arvoisten kirjoitusten jakaminen lisäävät vastakkainasettelua ja saavat taustalla olevat, vähemmän asiasta tietävät iskuryhmäläiset levittämään otsikkotason yksinkertaistuksia.

Vastakkainasettelu

Urheilussa on tuttua, että usein katsojia vetää parhaiten ns. “rivalries-parien” ottelut. Esimerkiksi Ilves ja Tappara ovat toisilleen “rivalries-pari”, mutta pari voi syntyä myös esimerkiksi poikkeuksellisen kuuman playoff-sarjan johdosta. Näissä “rivalries” pareissa on yhteistä poikkeuksellisen kova vastakkainasettelu ja usein otteluennakoissa sekä pelin jälkeen viljellään vahvoja syytöksiä toisia vastaan. Urheilussa tämän rivarly-hengen ymmärrän, mutta kun ajetaan yhteisiä asioita, niin rivarlies-asetelmaan ei tulisi joutua, eikä ainakaan tavoitella. Valitettavasti tällä hetkellä on kuitenkin tilanne, että rivarlies-asetelmalla saa kokoajan enemmän ja enemmän ääniä.

Vihreät vs. Perussuomalaiset

Vihreitä ja Perussuomalaisia voi kutsua rivarlies-pariksi, sillä ne ovat ottaneet viime vuosina todella rumasti yhteen. Näiden yhteenottojen johdosta kummankin kannatus vain nousee.

Näen myös, että Perussuomalaisten ja Vihreiden menestys nuorten keskuudessa johtuu pitkälti tästä vastakkainasetelmasta. Perussuomalaiset ja Vihreät dominoivat yksinkertaisilla viesteillään helposti ymmärrettävissä asioissa, kuten maahanmuutossa ja ilmastonmuutoksessa. Kun he keskenään kinaavat näistä asioista, niin jossakin kuplassa saattaa olla vain kaksi vaihtoehtoa, joista puoli valitaan. Vihreät ja Perussuomalaiset ovat monelle ns. otsikkotason valintoja, eli jos ei ole aikaa tai halua perehtyä asiaan syvällisemmin, niin silloin valitaan joko Perussuomalaiset tai Vihreät, joilla on tarjota kyllä tai ei vastaus.

Otetaan esimerkiksi maahanmuutto. Otsikkotasolla asia menee niin, että Perussuomalaiset haluavat sulkea rajat ja Vihreät auttaisivat kaikkia maahanmuuttajia. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Rajojen sulkeminen tulisi todennäköisesti vahingoittamaan Suomen taloutta todella paljon ja se tietäisi heikompaa elintasoa monelle Perussuomalaistenkin äänestäjälle. Vaikka haluaisit, että Suomi auttaisi kaikkia hädänalaisia, niin se ei ole mahdollista, sillä silloin Suomelta loppuu rahat ja pian Vihreiden äänestäjät ovat itse niitä hädänalaisia.

Tosielämän politiikka taiteilee tässäkin asiassa näiden kahden ääripään välillä, vaikka monesti Facebook-feedin perusteella ei ole kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.

Kokoomus vs. Demarit

Muutaman viime vuoden aikana Kokoomuksen ja Demarien välille on kehkeytymässä vastaava rivalries-pari, enkä pidä siitä lainkaan. Otsikkotasolla tämä taistelu menee siten, että Kokoomus riistää köyhiltä, kun taas Demarit sosialisoi kaiken ja vihaa yrityksiä. Ei se oikeasti todellakaan näin mene. Monissa asioissa Demarit ja Kokoomus ovat varsin lähellä toisiaan, mutta kun se Facebook-feedin viesti on tuollainen, niin taas valitaan puolia ja kuilu näiden kahden puolueen välillä kasvaa.

Tuntuu hurjalta kuvitella, että mitä tapahtuu, jos Kokoomuksen ja Demarien vastakkainasettelu menee Perussuomalaiset vs. Vihreät tasolle. Voittaako silloin kova-äänisemmän parin kova-äänisin kilpailija? Jos näin, niin pelottavan rumaksi menee.

Vastakkainasettelun vaikutukset

Kaikki päättäjät ovat ihmisiä ja jos kuulet 4 vuotta putkeen henkilökohtaisuuksiin meneviä haukkuja, niin vaikea siinä on yhteistyötä tehdä jatkossa. Jokainen voi pohtia, onko Keskustan ja Demarien hallitusyhteistyö ollut sopuisaa tai, miksi Juha Sipilä on rivikansanedustajana, vaikka pätevyyttä olisi varmasti suurempiin saappaisiin. Ne haavat eivät vaan parane pelkillä vaaleilla.

Näen, että jos suunta ei muutu, niin jatkossa Suomessa mennään väkisin Ruotsin blokki-malliin, jossa on kaksi puolta. Jo nyt tilanne on sellainen, että Vihreitä ja Perussuomalaisia tuskin saadaan samaan hallitukseen missään oloissa. Kokoomuksen ja Demareidenkin kuilu on kasvamassa niin isoksi, että ei sekään yhteistyö tällä hetkellä kuulosta mahdolliselta.

Lopuksi

Itse olen täysin kypsynyt tähän vastakkainasetteluun ja henkilöihin menevään kielenkäyttöön. Toivoisin, että muutkin äänestäjät kypsyvät, sillä mikäli ette kyllästy, voi seurauksia vain arvailla.

Toivoisin pääministerimme ottavan mallia presidentistämme ja ottavan vakavasti tämän nykyisen keskustelukulttuurin ongelmat. Ainakaan hänen ei tulisi itse myrkyttää ilmapiiriä enää yhtään enempää. Pääministerin tehtävä on johtaa eduskuntaa ja parhaiten se onnistuu, kun hänellä on kaikkien kansanedustajien luottamus.

Suomessa tilanne ei ole suinkaan pahin, vaan vastaavaa vastakkainasettelua on ihan ympäri maailmaa. Ehkä pahin tilanne on nyt Amerikassa, jossa kaksi täysin ääripää presidenttikanditaattia ottavat toisistaa mittaa. Käy vaaleissa miten tahansa, niin kansa häviää joka tapauksessa.

Kansanedustajille toivomus, että antakaa asioiden riidellä, älkää provosoituko tai ainakaan provoisoiko. Muistakaa myös, että kaikki sodat ovat alkaneet sanoista. Jos tietyn rajan yli mennään, niin sieltä ei palata pelkillä sanoilla.

P.S. Tämä kirjoitus koskee vain valtakunnanpolitiikkaa. Pirkkalassakin on ollut syviä kuiluja eri puolueiden välillä, mutta nykyisin tilanne on varsin hyvä. Toki aina on parannettavaa, mutta pääasiassa meillä riitelee asiat – eivät ihmiset.

Lähteet

[1] Presidentinkanslia – Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Uutisia, tiedonvälitystä ja informaatiosotia -mediaseminaarissa 15.10.2020 – https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-uutisia-tiedonvalitysta-ja-informaatiosotia-mediaseminaarissa-15-10-2020/