Tämä on kysymys, mitä jotkut ystäväni ovat varmasti pohtineet, koska en varsinaisesti istu stereotyyppisen kokoomuslaisen muottiin. Faktisesti minusta tuli Kokoomuslainen keväällä 2016, kun eräässä saunaillassa lupasin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Lisää voit lukea toisesta blogikirjoituksestani Kuinka minusta tuli valtuutettu. Aatteeltani minusta tuli kokoomuslainen jo jonkin verran aiemmin. Ehkä se ajankohta sijoittui lukiovuosilleni 2012 – 2017 (kävin nettilukion aikuisiällä), kun perehdyin tarkemmin eri puolueiden ohjelmiin. Ehkä myös työlläni, pienten ja keskisuurten yritysten palvelijana, on ollut vaikutusta puoluevalintaani. Tarkkaa ajankohtaa en siis osaa sanoa, mutta kun 2016 lupasin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi, niin puoluevalinta oli päivänselvä. Katsotaan seuraavaksi, kuinka tähän tilanteeseen on ajauduttu.

Suku

Kokoomuslaisuus ei ole minulle todellakaan sukuvika. Olen tehnyt jonkin verran sukututkimusta ja havainnut, että sukuni on pitkälti 1700-luvulle asti satakuntalaisia torppareita. Löytyy suvusta lähes pesunkestävä porvarikin. Esi-isäni 10 polven takaa Gabriel Valentinsson Gottleben, muutti Saksan Lübeckissa Turkuun 1636, jossa toimi Gevert Bugenhagenin palvelijana ja kauppa-apulaisena. Vuonna 1649 hän muutti Poriin, missä hän toimi kauppiaana ja raatimiehenä. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa toimivat kauppiaina ja kappalaisina pitkin Satakuntaan, mutta niin vaan sekin haara taantui sukupuussani muutamassa sukupolvessa torppareiksi. Poliitikkojakaan en ole tutkimuksissani löytänyt kuin yhden ja se oli mummuni isä eli isopappani, kuka vaikutti Lavian ja Suodenniemen valtuustoissa. Eipä tästäkään voi juuri kokoomusvalintaani hakea syitä sillä mummuni oli Demari ja hänen isänsä Kommunisti. Ei siis voi varsinaisesta rahasuvusta puhua.

Perhe

Isäni on yrittäjä ja äitini oli postivirkailija. Kotona ei koskaan puhuttu politiikasta, mutta jos olisi puhuttu, niin tuskin se olisi ollut kovin kokoomuslaista politiikkaa, etenkään sen jälkeen kun vanhempani erosivat vuonna 1990 ja jäimme siskoni kanssa asumaan postivirkailijan, kommunistin lapsenlapsen eli äitimme kanssa. Ajat olivat muutenkin niukkoja ja vaikka onnellisen lapsuuden elinkin, niin kyllä päällimmäisenä muistona on niukkuus kaikesta. Eli kun Kokoomus monesti yleistetään rikkaiden puolueeksi, niin ainakaan minun kohdalla se ei pidä paikkaansa. En toki itse pidä Kokoomusta rikkaiden puolueena. Oman kokemukseni mukaan Kokoomuksessa arvostetaan ahkeria ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, eikä se aina tarkoita, että lompakon pitäisi olla kovin paksu. Vanhempani ovat mielestäni olleet aina ahkeria ja ehkä ehkä oma ahkeruuteni on juuri perheestä tullut. Äiti ei juuri sairaslomilla ollut, vaan teki pyyteettömästi töitä Pirkkalan postilla, vaikka heikon koulutustaustan johdosta, hänellä ei juuri etenemismahdollisuuksia ollut. Ehkä tämä ahkeruus on ollut lopulta se juttu, miksi minusta tuli lopulta kokoomuslainen.

En tule koskaan äänestämään kokoomusta

Näin olen joskus sanonut ja pitkään pysyinkin kannassani. Äänestin useiden vuosien ajan Demareita ja taisi Veltto Virtanenkin joskus ääneni saada. Muistan ainakin Marko Asellin ja Tarja Halosen numeroiden löytyneen äänestyslipuistani. Otsikon lauseen tokaisin sen jälkeen, kun silloinen työpaikkani Perlos Oyj päätti lopettaa tuotannon Ylöjärvellä 2006 ja joku Kokoomuksen poliitikko toisteli jossakin ajankohtaisohjelmassa samaan mantraa: “tämä on Suomen kansantaloudellle hyvä asia”. Nykyisin ymmärrän, että silloin oli kestämätön tilanne pitää kyseistä liiketoimintaa Suomessa, kun Kiinassa sai samalla rahalla 7 ihmistä tekemään samat työt, mitä yhden robotin käyttökustannukset Suomessa. Mutta toisaalta, eipä tainnut Suomen kansantalouskaan juuri hyötyä tästä sillä jo seuraavana vuonna kaikki Perloksen osakkeet myytiin taiwanilaiselle yhtiölle.

Miksei Demarit tai Vihreät

Olen joskus miettinyt vakavissani Demareita ja Vihreitä puolueekseni, mutta molemmissa oli silloin yksi iso syy, jonka vuoksi ne tippuivat pois. Myöhemmin syitä on ilmennyt lisää, mutta turha niitä tässä vaiheessa on enempää avata. Perloksen lopetuspäätös ja sen jälkipuinti toi syvän kuilun minun ja Kokoomuksen välille, mutta itse Perloksen ajan työkokemus on jälkeenpäin vahvistanut minulle syitä, miksi en voisi olla Demari. En tykkään tasapäistämispolitiikasta. Demarit ovat vahvasti naimisissa Ay-liikkeiden kanssa ja koska AY-liikkeet ajavat tasapäistämispolitiikkaa työelämässä eli yksinkertaistettuna kaikille tulisi maksaa sama raha samasta työtehtävästä, riippumatta tehokkuudesta. Perloksella oli monenmoista työntekijää ja silloin jo kumpusi epäluottamukseni järjestelmää kohtaan, kun toiset saivat minimityöpanoksella saman rahan, kun he, jotka painoivat hommia niskalimassa. Joskus saimme tuotantobonuksia, kun teimme hyviä tuloksia kiireellisissä projekteissa. Ei mennyt kauaakaan, kun muissa työtehtävissä olleet alkoivat vaatimaan samoja bonuksia itselleen, vaikka eivät juuri kyseisen projektin eteen töitä tehneet. Seurauksena oli, että bonuksia ei enää jaettu entiseen malliin.

Vihreitä ei tullut kysymykseen ydinvoiman vastustamisesta johtuen. Vaikka nykyisin Vihreissä on tämän asian suhteen moniäänisempää keskustelua, niin ei heitä vieläkään voi kovin ydinvoimamyönteiseksi puolueeksi katsoa. Itse katson, että ydinvoima on ainoa realistinen energiantuotantomuoto, jolla pystytään tuottamaan riittävä määrä energiaa ilmastoa tuhoamatta.

Ystäväpiirini

Ystäväpiirini ei ole koskaan ollut kovin poliittinen ja politiikasta puhuttiin todella vähän. Nyt ehkä enemmän, kun olen itse ollut mukana. Ystäväpiirini ei ole lainkaan kokoomuslainen. Toki joukkoon mahtuu heitäkin, mutta veikkaan, että joukossa on enemmän nukkuvia, kun Kokoomuksen äänestäjiä. Ystäväpiirilläni ei siis ole ollut vaikutusta puoluevalintaani.

Lopullinen kolahdus

Lopulta minusta tuli kokoomuslainen ihan omien päätelmieni johdosta – sanotaan tätä vaikka iän tuomaksi viisaudeksi, enkä näe yhtään yksittäistä ihmistä, kuka olisi vaikuttanut puoluevalintaani. Kokoomus oli alunperin “vähiten huono puolue” eli toisin sanoen heidän ajamat asiat olivat lähimpänä omaa arvopohjaani, eikä heillä ollut sellaista yksittäistä asiaa, joka sotiin pahasti omaa maailmankatsomustani vastaan. Täydellistä puoluettahan ei voi olla olemassa, koska aina kun on enemmän kuin yksi ihminen, on myös useampi mielipide, eikä silloin asiat voi tapahtua oman tahdon mukaan. Lopullisesti ymmärsin, että Kokoomus on minulle juuri oikea puolue, kun olin jo valtuutettuna ja jossakin Kokoomuksen koulutustilaisuudessa. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa sanonnan: “Kokoomus on yrittelijäiden asialla”. Jos olen jotakin, niin yrittelijäs minä olen aina ollut ja tulen varmasti aina olemaankin. Uskon, että lukuisat työtoverini pystyvät tämän vahvistamaan.

Tulevaisuus

Mitä syvemmälle olen uinut politiikkaan, sitä kokoomuslaisempi minusta on tullut ja paluu Demaria äänestävään Akiin karkaa kokoajan kauemmaksi. Toki Kokoomuksessa on perinteisesti ollut todella moniäänistä keskustelua, enkä tietenkään voi olla kaikkien kanssa samaa mieltä, mutta isot linjat ovat arvojeni kanssa yksissä ja siksi Kokoomus!

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perlos

3 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen informaatio sukutaustastasi. Saksalaiset sukujuuret ovat monilla Satakunnassa ja varsinkin Varsinais-Suomessa vaikuttaneilla kauppiassuvuilla 1600-1700-luvun Suomessa. Ajan myötä ja sukuhaarojen laajentuessa monista suvuista on tullut myöhemmin supisuomalaisia. Monikaan meistä ei tiedä sukutaustaansa 4 sukupolvea taaemmaksi. Jokainen sukuhistoria on yllätyksiä täynnä, jos sitä lähtee tarkemmin tutkimaan.

    Poliittinen suuntautuminen on lopulta tunnekysymys. Perhetaustalla on toki merkitystä poliittisiin valintoihin: puute, nälkä, edut, etuoikeudet ja oikeudemukaisuus ovat vahvoja päätöksiin vaikuttavia tekijöitä, jos oma perhe on niiden takia joutunut kokemaan epäoikeudenmukaisuutta tai nauttinut elitistisistä mahdollisuuksista.

    Yhteiskunnan murrokset ja sen tuomat mahdollisuudet muuttavat myös poliittista ajattelua. Isän poliittinen katsontakanta ei ole enää sama kuin pojan. Yhteiskunta on muuttunut.

    Olipa poliittinen kanta sitten, mikä hyvänsä, toivon jokaisen puoleen pitävän huolta yhteiskunnan heikompiosaisista, ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhoidosta. Jokaiselle on annettava tasavertaiset mahdollisuudet elämässä, edes teoriassa. En suosittele Suomelle USAn mallia, jossa tietyt etuoikeutetut ryhmät saavat nauttia yhteiskunnan parhaimmista antimista.

    Jatka Aki blogien ylläpitöa, se avartaa näkökulmia ja palautteet palkitsevat ja palauttavat maanpinnalle, kun kaikki eivät ole samaa mieltä yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista.

    Liked by 1 henkilö

    1. Olen melkein jokaisessa haarassa päässyt 1700-luvulle ja myös pidemmälle. Kirjoituksessa mainitsemaani saksan kontaktia lukuunottamatta ei muita ulkomaan linjoja ole. Torppareita Kiikoinen – Kokemäki akselilla valtaosa.Joitain esisetiä, on muuttanut amerikkaan ja isopappanikin (Se Kommunisti) vietti 10 vuotta amerikassa. Vielä pääsen suhteellisen helposti eteenpäin, joten eiköhän sieltä löydy lisää niitä saksanserkkuja.

      Kiitos palautteesta! Politiikka on tosiaan etenkin nykypäivänä haasteellinen aihe, kun ilmapiiri on niin polarisoitunutta, mutta toisaalta ääripäät sotivat usein keskenään ja me keskustaa lähellä olevat saamme usein olla rauhassa. Eikä siinä mitään, debatit ovat tämän homman suola!

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Sami Lahtinen Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s